Kolumnini Skeptikossa 4/2019: Empatia tuhoaa oikeudenmukaisuuden




EMPATIA TUHOAA OIKEUDENMUKAISUUDEN

Arvostetussa American Political Science Reviewessä julkaistiin äskettäin kiinnostava tutkimus empatiasta. Opiskelijoilla tehdystä tutkimuksesta selvisi, että mitä empaattisempi ihminen on, sitä enemmän hän suosii omiaan, mutta vastaavasti sitä vihamielisemmin hän suhtautuu vastustajiinsa. Vähemmän empaattiset ihmiset olivat tasapuolisempia ja sietivät paremmin itsensä kanssa poliittisesti eri mieltä olevia.

Kävi myös ilmi, että empaattiset ihmiset olivat halukkaampia vaientamaan vastakkaista poliittista näkemystä edustavat puhujat. Empaattiset ihmiset olivat myös vahingoniloisempia silloin, kun saivat kuulla, että eri poliittista kantaa edustava ihminen oli loukkaantunut mielenosoituksissa.

Äkkiseltään tulos on yllättävä, mutta tarkemmin ajatellen ymmärrettävä. Empatia on voimakas tunne ja siitä seuraava toiminta voimakkaasti tunteen ohjaamaa. Tunteen ohjaama toiminta taas on vailla järkeä. 

Helsingin Sanomissa oli maalikuussa juttu israelilaisesta miehestä, joka esiintyi useille naisystävilleen rikkaana liikemiehenä ja onnistui huijaamaan heiltä satojatuhansia euroja. Sellainen on mahdollista ainoastaan rakastumisen aiheuttaman sekavuuden takia.

Sama pätee muihinkin tunteisiin. Mustasukkaisuuden, vihan tai kateuden riivaama ihminen sortuu mielipuolisiin tekoihin. Puhutaan jopa intohimomurhista. Empatia ei ole poikkeus.

Selvin haitta liiallisesta empatiasta on oikeudenmukaisuudelle. Sen osoittaa oikeuslaitos. Tuomioistuimissa pyritään mahdollisimman oikeudenmukaisiin, ei mahdollisimman myötätuntoisiin ratkaisuihin.

Kuvitellaan tilanne, jossa amerikkalainen miljardööri omistaa satoja asuntoja Helsingistä. Yhdessä niistä asuu vanhustenhoitajana työskentelevä, yksinhuoltaja Riitta neljän lapsensa kanssa. Eräänä päivänä Riitta lomautetaan. Samaan aikaan hänen lapsensa sairastuu vakavasti. Jatkuvat lääkärikäynnit, kalliit lääkkeet ja ulkopuolinen hoitoapu muille lapsille yhdessä työttömyyden kanssa sysäävät Riitan kierteeseen, jossa hän ei kykene maksamaan vuokraansa. Lopulta asia etenee oikeuteen.

Vaikka ymmärrämme Riitan hädänalaisen tilanteen, ei oikeudesta löydy myötätuntoa. Olisi ehkä empaattista, mutta ei olisi oikeudenmukaista vapauttaa Riittaa velvoitteistaan miljardööri-vuokranantajaa kohtaan. Tuomiot annetaan riippumatta siitä, miltä lakimiehistä tai tuomarista henkilökohtaisesti tuntuu.

Empatian epäoikeudenmukaisia seurauksia on helppo kuvitella lisää. Myötätunnosta huumaantunut ihminen saattaisi esimerkiksi antaa työpaikan hakijalle, jolla menee huonosti, vaikka tämä ei olisi likimainkaan pätevin. Se syrjii muita, mutta empaatikko ei siitä välitä.

Samaan ilmiöön perustuu uhriutumisen voima. Kun joku onnistuu vakuuttamaan muut siitä, että on kaltoin kohdeltu uhri, saa empaatikoilta osakseen erityiskohtelua muiden kustannuksella.

Tämä oikeudenmukaisuuden kanssa vastakkainen mielen mekanismi on myös nyt julkaistun tutkimuksen selitys. Oikeus on yhdenvertainen kaikille. Empaatikko sen sijaan kohottaa myötätuntonsa kohteen aina erityisasemaan ja päätyy siksi epäoikeudenmukaisiin tekoihin.  


Kommentit

  1. pjt4. tammikuuta 2020 klo 5.02

    Aika jännää, että tätä ei saa jakaa Facebookissa, koska se on "yhteisönormien vastaista".

    Varmaankin massailmiantokampanjan seurausta?

    Jos Facebook haluaa pysyä relevanttina, sen tulisi blokata aiheettomat ilmiantajat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TELEVISIOTOIMITTAJA PUOPOLON PIKAINEN VASTINE SISÄLTÖJOHTAJA HEIKKI PURSIAISEN EVOLUUTIORISTIRETKEEN

Ensimmäiseksi Heikki Pursiaiselle kiitokset perusteellisesta ja laadukkaasta kritiikistä sekä asianmukaisesta perehtyneisyydestä teksteihini. Jopa linkit kolumnien joukossa oli ainakin osittain tarkastettu. Tämä on suuri kunnia!  Jotta oma puheenvuoroni ei veny kohtuuttoman pitkäksi, kommentoin nyt vain mielestäni kritiikin kiinnostavinta osuutta eli ns. ”tasojen sekoittumista”. Palaan ehkä toiste muihin osuuksiin. Tasojen sekoittumisella Pursiainen nähdäkseni tarkoittaa sitä, että yhteiskunnallisten ilmiöiden selittämisen kannalta evolutiivinen tieto ei ole olennaista. Ilmankin pärjää. Tästä esimerkkinä hän ottaa esiin tekstini liittyen koulukiusaamisen evolutiiviseen ja geneettiseen taustaan. Pursiainen kirjoittaa, että evoluutio ja geenit kiusaamisen takana voivat sinällään olla kiinnostava kysymys, mutta ei lopulta ilmiön kannalta kovin merkityksellistä. Pursiaisen mukaan evoluutio ja geenit ovat ”toisen tason” selitys kuin se selitys, jota vaaditaan kiusaamise...
Lue lisää

Kolumnini Skeptikossa: Totuus kelpaa vain silloin kun se mukailee "oikeita" arvoja

Kuva
TOTUUS KELPAA VAIN SILLOIN, KUN SE MUKAILEE ”OIKEITA” ARVOJA Muutamia kuukausia sitten tanskalainen professori Markus Heilig julkaisi kirjan ”Naisen aivot, miehen aivot”. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee miesten ja naisten aivojen eroavaisuuksia. Heilig on aivotutkija ja neuropsykiatrian professori Linköpingin yliopistossa. On kaikki syy olettaa, että hän tietää, mistä puhuu. Niin hän tietääkin mistä puhuu, kunhan vain alkaa puhua. Heilig nimittäin pääsee varsinaiseen asiaan vasta noin sivulla 50. Sitä ennen hän selittelee, jaarittelee ja puolustelee sitä, että tulee kohta kertomaan, kuinka miesten ja naisten aivot eroavat toisistaan. Heilig kiertelee, kaartelee ja vetää jopa omat tyttärensä mukaan välttääkseen syytökset sovinismista. Hän ikään kuin julistaa: Minulla on kaksi tytärtä ja vaimo, en ole misogynisti! Kun Heilig lopulta pääsee asiaan, hän vyöryttää lukijan eteen evidenssiä kuin puskutraktorilla. Ei jää mitään epäselvyyttä siitä, onko sukupuolten välillä a...
Lue lisää