VAPAATA TAHTOA EI OLE, JA SE JOHTAA VÄISTÄMÄTTÄ BIOLOGIAN DOMINOINTIIN
Pursiaisen Mustreadissa julkaisema teksti on aiheuttanut asianmukaista liikehdintää Twitterissä. Ajauduinkin sen myötä - jälleen kerran - asteen syvempään filosofiseen päätyyn ja ajattelin tykittää sen nyt ulos.
Yksi evolutiivisen selittämisen toistuvasti kohtaama vastaväite on sen sisältämä inhottava determinismi. Biologialla ja evoluutiolla ilmiöiden selittäminen vihjaa alituiseen siihen, että ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa.
Vapaa tahto tarkoittaa tässä sen ajatuksen vastakohtaa, että ihminen olisi ainoastaan geeniensä ohjaama kimppu soluja. Vapaa tahto, siten kuin ihmiset sen yleensä ymmärtävät, yrittää väittää, että olisi tietoisuus, mieli tai mitä tahansa henkistä, joka pystyy ohjaamaan soluja reagoimaan jollakin "biologian ylittävällä" tavalla.
Jos uskomme luonnonlakeja, se on mahdotonta. Olemme biologisia, tahdottomia robotteja ja vain kuvittelemme tekevämme valintoja. Tai oikeastaan hermostomme tekee koko ajan valintaa, mutta meillä ei ole siihen mitään pääsyä, koska mitään biologian ulkopuolista minää ei ole olemassakaan.
Tämä on monelle intuitiivisesti käsittämätön, joillekin suorastaan vastenmielinen ajatus. Ei kuitenkaan ole mitään syytä ajatella, että ihmisen tahto olisi sen vapaampi kuin siilin, makrillin tai simpanssin.
OLIPA KERRAN AMEEBA
Palataanpa evoluutiossa noin 4,5 mrd. vuotta taaksepäin. Kukaan tuskin väittää, että yksisoluisella ameeballa oli tietoisuus, että se teki valintoja ja päätti vaikkapa mihin suuntaan milloinkin kulkee. Kukaan ei ajattele, että ameebaa ohjaisi mikään muu kuin sen yksinkertaiseen solurakenteeseen ympäristöstä tulevat impulssit ja niistä edelleen sen geenien sanelemat solujen reaktiot.
Ameeba ei päätä mitään, se ainoastaan reagoi ympäristöönsä.
Seuraavaksi lähdetään tulemaan evoluutiota pikakelauksella ajassa eteenpäin. Tullaan vaikkapa jo mainitun siilin kohdalle. Päättääkö siili tekemisistään? Onko siilillä vapaa tahto siinä mielessä kuin ihmisellä ajatellaan olevan - tahto jolla se pystyisi "ylittämään" biologiansa? Entä valaalla, jääkarhulla tai bonobolla?
Jos ihmisellä on kyky ylittää geeniemme käskyt soluille, missä vaiheessa ja ennen kaikken miten sellainen kyky olisi saatu? Sellaista kykyä ei voi olla olemassa rikkomatta luonnonlakeja. Ajatus vapaasta tahdosta johtaa väistämättä dualismiin - kartesiolaiseen mielen ja kehon kahtiajakoon - joka on taikauskoa siinä missä sielu, jumala ja Peter Pankin.
Dualismi, vapaa tahto, mieli, sielu, mikä ikinä, yrittää sanoa, että aineeton henki pystyisi ohjaamaa aineellisten solujen toimintaa. Ei-materiaalinen vaikuttaa materiaaliseen maailmaan.
Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Ihmisen hermosto ja solut reagoivat ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin geenien ohjaamina juuri niin kuin siilillä, ameeballa ja bonobolla.
Tämän voi ajatella myös yksinkertaisemmin. Onko kohdussa olevalla alkiolla vapaa tahto? Jos ei, onko 1 kk ikäisellä vauvalla vapaa tahto? Entä vuoden vanhalla lapsella? Onko 32-vuotiaalla insinöörillä vapaa tahto? Jos on, missä vaiheessa se tuli?
Lienee selvää, että mitään vapaata tahtoa ei voi olla olemassa. Hermostomme ja solumme tottelevat orjallisesti biologiaa ja fysiikkaa, eikä sitä muuta edes kvanttimekaniikan epätarkkuusperiaate (millä joskus epätoivoisesti yritetään toivoa ihmiselle vapaa tahto).
VAPAAN TAHDOTTOMUUDEN VOI ITSE TESTATA
Tämän hypoteesin voi myös testata jokainen itse jopa kotikonstein. Voi esimerkiksi juoda pullollisen jaloviinaa, syödä muutaman milligramman LSD:tä tai kourallisen unilääkkeitä ja todeta, että hermosto on kemiaa ja fysiikkaa. Tahdolla ole asian kanssa mitään tekemistä.
Tämä logiikka ei muutu miksikään, vaikka siirrytään selittämään ihmisen monimutkaisempia reaktioita ympäristöönsä, kuten asunnon ostoa, lasten hankkimista tai työpaikan valintaa.
Tahdon voi toki jakaa tiedostettuihin ja tiedostamattomiin reaktioihin. Tai oikeastaan viiveellä ja pidemmällä viiveellä tiedostettuihin sekä täysin tiedostamattomiin reaktioihin.
Polvirefleksi on niin nopea elimistön reaktio, että tietoisuus laahaa selvästi perässä. Asunnon osto on paljon hitaammin tapahtuva reaktio, missä tietoisuus pysyy paremmin kärryllä ja saakin valheellisesti aikaan tunteen "ohjaimissa olemisesta". Pernan toiminta on reaktio, joka on täysin tiedostamaton. Jokainen kuitenkin on geenien ohjaamaa reagointia ympäristön impulsseihin.
Tämä herättää tietenkin kysymyksen, miksi meillä ylipäänsä on tietoisuus. Siitä pääsemme edelleen David Chalmersin erinomaisen hankalaan kysymykseen: Miksei emme ole zombeja?
Yksi evolutiivisen selittämisen toistuvasti kohtaama vastaväite on sen sisältämä inhottava determinismi. Biologialla ja evoluutiolla ilmiöiden selittäminen vihjaa alituiseen siihen, että ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa.
Vapaa tahto tarkoittaa tässä sen ajatuksen vastakohtaa, että ihminen olisi ainoastaan geeniensä ohjaama kimppu soluja. Vapaa tahto, siten kuin ihmiset sen yleensä ymmärtävät, yrittää väittää, että olisi tietoisuus, mieli tai mitä tahansa henkistä, joka pystyy ohjaamaan soluja reagoimaan jollakin "biologian ylittävällä" tavalla.
Jos uskomme luonnonlakeja, se on mahdotonta. Olemme biologisia, tahdottomia robotteja ja vain kuvittelemme tekevämme valintoja. Tai oikeastaan hermostomme tekee koko ajan valintaa, mutta meillä ei ole siihen mitään pääsyä, koska mitään biologian ulkopuolista minää ei ole olemassakaan.
Tämä on monelle intuitiivisesti käsittämätön, joillekin suorastaan vastenmielinen ajatus. Ei kuitenkaan ole mitään syytä ajatella, että ihmisen tahto olisi sen vapaampi kuin siilin, makrillin tai simpanssin.
OLIPA KERRAN AMEEBA
Palataanpa evoluutiossa noin 4,5 mrd. vuotta taaksepäin. Kukaan tuskin väittää, että yksisoluisella ameeballa oli tietoisuus, että se teki valintoja ja päätti vaikkapa mihin suuntaan milloinkin kulkee. Kukaan ei ajattele, että ameebaa ohjaisi mikään muu kuin sen yksinkertaiseen solurakenteeseen ympäristöstä tulevat impulssit ja niistä edelleen sen geenien sanelemat solujen reaktiot.
Ameeba ei päätä mitään, se ainoastaan reagoi ympäristöönsä.
Seuraavaksi lähdetään tulemaan evoluutiota pikakelauksella ajassa eteenpäin. Tullaan vaikkapa jo mainitun siilin kohdalle. Päättääkö siili tekemisistään? Onko siilillä vapaa tahto siinä mielessä kuin ihmisellä ajatellaan olevan - tahto jolla se pystyisi "ylittämään" biologiansa? Entä valaalla, jääkarhulla tai bonobolla?
Jos ihmisellä on kyky ylittää geeniemme käskyt soluille, missä vaiheessa ja ennen kaikken miten sellainen kyky olisi saatu? Sellaista kykyä ei voi olla olemassa rikkomatta luonnonlakeja. Ajatus vapaasta tahdosta johtaa väistämättä dualismiin - kartesiolaiseen mielen ja kehon kahtiajakoon - joka on taikauskoa siinä missä sielu, jumala ja Peter Pankin.
Dualismi, vapaa tahto, mieli, sielu, mikä ikinä, yrittää sanoa, että aineeton henki pystyisi ohjaamaa aineellisten solujen toimintaa. Ei-materiaalinen vaikuttaa materiaaliseen maailmaan.
Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Ihmisen hermosto ja solut reagoivat ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin geenien ohjaamina juuri niin kuin siilillä, ameeballa ja bonobolla.
Tämän voi ajatella myös yksinkertaisemmin. Onko kohdussa olevalla alkiolla vapaa tahto? Jos ei, onko 1 kk ikäisellä vauvalla vapaa tahto? Entä vuoden vanhalla lapsella? Onko 32-vuotiaalla insinöörillä vapaa tahto? Jos on, missä vaiheessa se tuli?
Lienee selvää, että mitään vapaata tahtoa ei voi olla olemassa. Hermostomme ja solumme tottelevat orjallisesti biologiaa ja fysiikkaa, eikä sitä muuta edes kvanttimekaniikan epätarkkuusperiaate (millä joskus epätoivoisesti yritetään toivoa ihmiselle vapaa tahto).
VAPAAN TAHDOTTOMUUDEN VOI ITSE TESTATA
Tämän hypoteesin voi myös testata jokainen itse jopa kotikonstein. Voi esimerkiksi juoda pullollisen jaloviinaa, syödä muutaman milligramman LSD:tä tai kourallisen unilääkkeitä ja todeta, että hermosto on kemiaa ja fysiikkaa. Tahdolla ole asian kanssa mitään tekemistä.
Tämä logiikka ei muutu miksikään, vaikka siirrytään selittämään ihmisen monimutkaisempia reaktioita ympäristöönsä, kuten asunnon ostoa, lasten hankkimista tai työpaikan valintaa.
Tahdon voi toki jakaa tiedostettuihin ja tiedostamattomiin reaktioihin. Tai oikeastaan viiveellä ja pidemmällä viiveellä tiedostettuihin sekä täysin tiedostamattomiin reaktioihin.
Polvirefleksi on niin nopea elimistön reaktio, että tietoisuus laahaa selvästi perässä. Asunnon osto on paljon hitaammin tapahtuva reaktio, missä tietoisuus pysyy paremmin kärryllä ja saakin valheellisesti aikaan tunteen "ohjaimissa olemisesta". Pernan toiminta on reaktio, joka on täysin tiedostamaton. Jokainen kuitenkin on geenien ohjaamaa reagointia ympäristön impulsseihin.
Tämä herättää tietenkin kysymyksen, miksi meillä ylipäänsä on tietoisuus. Siitä pääsemme edelleen David Chalmersin erinomaisen hankalaan kysymykseen: Miksei emme ole zombeja?
Kiitos. Juu vapaata ei ole vaikka siltä näyttää. Voimme kuitenkin vapaasti yrittää
VastaaPoistaHieno kirjoitus mutta yhdessä tärkeässä vaiheessa menee mielestäni metsään.
VastaaPoistaMeillä ei voi olla millään tavalla genetiikassa sitä tilanteiden moninsisuutta ja abstarntin ajattelun kehikkoa, jonka koulussa, lukemalla ja elämässä kokemalla kohtaamme. Biologia ohjaa valmiuksia - toisille enemmön, toisille vähemmän - ymmärtää miten lasketaan logaritminen lasku, muttei anna ratkaisua. Muutoinhan uutta tietoakan ei edes voisi syntyä.
Sama koskee mitä tahansa monimutkaista päätöksentekoa; jotta biologia voisi vaikuttaa, pitäisi toiminnalla olla vaikutus biologia tasolla.
Jos yrityksessä tehdään ROI-laskelma onko Global Compact vai SDG parempi, ei genetiikka anna siihen tai ratkaisuun mitään vastausta.