PUOPOLO PAASAA

Pursiaisen Mustreadissa julkaisema teksti on aiheuttanut asianmukaista liikehdintää Twitterissä. Ajauduinkin sen myötä - jälleen kerran - asteen syvempään filosofiseen päätyyn ja ajattelin tykittää sen nyt ulos. Yksi evolutiivisen selittämisen toistuvasti kohtaama vastaväite on sen sisältämä inhottava determinismi. Biologialla ja evoluutiolla ilmiöiden selittäminen vihjaa alituiseen siihen, että ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa. Vapaa tahto tarkoittaa tässä sen ajatuksen vastakohtaa, että ihminen olisi ainoastaan geeniensä ohjaama kimppu soluja. Vapaa tahto, siten kuin ihmiset sen yleensä ymmärtävät, yrittää väittää, että olisi tietoisuus, mieli tai mitä tahansa henkistä, joka pystyy ohjaamaan soluja reagoimaan jollakin "biologian ylittävällä" tavalla. Jos uskomme luonnonlakeja, se on mahdotonta. Olemme biologisia, tahdottomia robotteja ja vain kuvittelemme tekevämme valintoja. Tai oikeastaan hermostomme tekee koko ajan valintaa, mutta meillä ei ole siihen mitään pää

Ensimmäiseksi Heikki Pursiaiselle kiitokset perusteellisesta ja laadukkaasta kritiikistä sekä asianmukaisesta perehtyneisyydestä teksteihini. Jopa linkit kolumnien joukossa oli ainakin osittain tarkastettu. Tämä on suuri kunnia!  Jotta oma puheenvuoroni ei veny kohtuuttoman pitkäksi, kommentoin nyt vain mielestäni kritiikin kiinnostavinta osuutta eli ns. ”tasojen sekoittumista”. Palaan ehkä toiste muihin osuuksiin. Tasojen sekoittumisella Pursiainen nähdäkseni tarkoittaa sitä, että yhteiskunnallisten ilmiöiden selittämisen kannalta evolutiivinen tieto ei ole olennaista. Ilmankin pärjää. Tästä esimerkkinä hän ottaa esiin tekstini liittyen koulukiusaamisen evolutiiviseen ja geneettiseen taustaan. Pursiainen kirjoittaa, että evoluutio ja geenit kiusaamisen takana voivat sinällään olla kiinnostava kysymys, mutta ei lopulta ilmiön kannalta kovin merkityksellistä. Pursiaisen mukaan evoluutio ja geenit ovat ”toisen tason” selitys kuin se selitys, jota vaaditaan kiusaamisen eh